Chasing Butterflies

Destination: Papiliorama, Kerzers

Our little mermaid princess loves butterflies and dolphins. These water mammals are not so easy to find here in the land of mountains but there’s plenty of butterflies… and we knew of a special place. So we planned a trip to Papiliorama, which is a tropical garden and a jungle built inside of an enormous greenhouse in Kerzers, Switzerland. Of course we mentioned nothing about our plans to the kids – you see, they tend to lose their sleep if there’s something exciting coming up. Last time I made the mistake of telling the night before, my little princess was still counting fellow princesses at 9.30 which is way past her bedtime. Then she told me she could only remember 10 princesses and therefore could not count further… Oh, stupid me, I thought, and commanded her to switch into lambs. Finally that worked and lured her into sleep… So you see why we are not telling anything beforehand…?

We broke the news in the morning, and the whole crew was fed, dressed up and ready to go in no time. We wanted to go early because we knew it would be less crowded on early hours. And also because the night animals go to bed during the day and we wanted to see them as well. There’s three different venues in Papiliorama: tropical garden, jungle and nocturama (which is a jungle at night). We started with nocturama, and the kids loved walking through the dark pathways. I think prince charming didn’t care that much about the animals, he was just thrilled about the magical blue light. But we saw armadillos and sloths and bats, among the other animals. Little princess was fascinated about these hideous bats flying freely all over the place, but I must say I didn’t like it all that much. They are good navigators and never really bump into anybody, but sometimes they fly so close that you can feel the air current coming from their tiny wings…

Tropical garden was up next. My personal favorite. Thousands of butterflies flying freely around you… I and my dear husband were trying to get good pictures about these little flying creatures but it proved to be impossible. First of all they don’t exactly stay still too long. And second, little prince charming losing his concentration and running around wildly, which naturally is not allowed. Try to explain to a two-year-old that this is the home of butterflies and you have to respect their home, play with their rules and so on… as good as talking to a wall. Jungle pathway was more like it for him, because there’s a spiral staircase that leads to bridge. And another spiral staircase that leads back down. So he was busy with going up and down and that gave the rest of us a change to search for the animals hidden between the bushes and take some photos.

After these three venues we were dead tired and hungry, and decided to go eat something. There is a picnic place in Papiliorama but this time we were lacking a picnic lunch. So we had to go to the restaurant and ended up eating fries with sausage. Not exactly the healthy lunch our family is used to. Somehow, after lunch nobody was happy or energetic. Actually quite the opposite. And this left me thinking, why is it always fries, sausages, chicken nuggets or pizza in this kind of places? You pay too much and get some crappy food, ending up feeling crappy. And thirsty. No amount of water can overcome the amount of salt…  Now I have to say I am not a big health food freak myself and I have nothing against sausages. I am just saying could they add some salad or fruits or cucumbers… or something? Do they actually think that kids don’t want to eat fruits or vegetables?

Anyway, after lunch we headed to playground, pongo plaza, and discovered it has almost nothing interesting enough to our two-year-old. Luckily we found this ”flying” bee, and he was flying around the world with it. For six-year-old there was plenty to do, climbing, and water playground and so on… She was happy as a horse. Nevertheless, we were all a bit downcast and didn’t stay long at the playground. It was time to head home. We bought some souvenirs from the shop on the way out and headed to our car. Little princess with her new butterfly necklace and prince charming with a bouncing ball that had a butterfly inside of it. Happy end for chasing butterflies.

Oh… We stopped at grandma’s on the way home and what do you know… we ate tons of apples for a snack. Poor grandma. She was one apple basket poorer when we left.

***

(Ja sama suomeksi / And the same in Finnish…! )

Perhosjahdissa

Pieni merenneitoprinsessamme rakastaa perhosia ja delfiinejä. Nuo vesinisäkkäät ovat melko hankalia löydettäviä täällä vuorien ja suurien korkeuserojen maassa, mutta perhosia löytyy riittämiin… ja me tiedämme erään erityisen perhospaikan! Suunnittelimme retken tuohon paikkaan, Papilioramaan, joka on kasvihuonekupolien sisään rakennettu trooppinen puutarha ja viidakko Kerzersissä, Sveitsissä. Emme tietenkään maininneet suunnitelmastamme jälkikasvullemme sanallakaan etukäteen – heillä kun on molemmilla taipumus hukata nukkumatti jos on jotain jännittävää tiedossa. Viimeksi kun erehdyin kertomaan jostain suunnitelmastamme edellisenä iltana, pikku prinsessamme laski kollegoitaan (muita prinsessoja) vielä klo 21:30. Ja nukkumaanmenoaika siis oli jo aikoja sitten. Neiti kertoi minulle lopulta, että muistaa vaan kymmenen muuta prinsessaa, eikä siis voinut laskea pidemmälle. Voi minua idioottia, ajattelin, ja komensin tyttösen vaihtamaan laskettavat lampaisiin. Lopulta se toimi ja lapsonen nukahti… Tämän tarinan pohjalta voinet arvata miksi emme nykyään kerro mitään etukäteen…?

Lapset saivat kuulla suunnitelmasta ensimmäisenä aamulla, ja koko joukkue oli ruokittuna ja puettuna valmiina lähtöön ajatustakin nopeammin. Halusimme päästä liikkeelle aikaisin, koska tiesimme että kohteessamme olisi vähemmän ruuhkaa aamutuimaan. Tiesimme myös vanhastaan että Papilioraman yöeläjät menevät nukkumaan päiväsaikaan, ja toiveissa oli ehtiä nähdä vilaus niistäkin. Papilioramassa on kolme eri kohdetta: trooppinen puutarha, viidakko ja öinen viidakko. Aloitimme kierroksemme Nocturamasta, öisestä viidakosta, ja lapset nauttivat täysin siemauksin kävelystä hämärillä poluilla. Pieni prinssi Hurmaava ei tainnut paljoa välittää eläimistä, mutta rakastui paikan taianomaisena hohkaavaan siniseen valoon. Näimme vyötiäisiä, laiskiaisia ja lepakoita sekä joukon muita otuksia. Pikku prinsessa oli innoissaan vapaana joka puolella lentävistä lepakoista, mutta minun on myönnettävä että henkilökohtaisesti en niistä niin kovasti innostunut. Ne ovat kyllä taitavia navigoimaan eivätkä kai (?) koskaan törmäile ihmisiin, mutta joskus ne lentävät niin läheltä että voit tuntea pienten siipien aiheuttaman ilmavirran…

Seuraavaksi suuntasimme trooppiseen puutarhaan, minun henkilökohtaiseen suosikkipaikkaani. Tuhansia perhosia lentelemässä ympäriinsä… Allekirjoittanut kera rakkaan puolisoni yritti ahkerasti saada hyviä kuvia näistä lentävistä olennoista, mutta se oli kyllä melko mahdoton tehtävä. Ne kun eivät suorastaan viihdy paikoillaan kovinkaan pitkään. Ja toisekseen, pikku prinssi Hurmaava alkoi menettää keskittymiskykyänsä ja juosta ympäriinsä villi-ihmisenä. Kuten arvata saattaa, moinen toiminta on kiellettyä. Yritä siinä sitten selittää kaksivuotiaalle, että tämä on perhosten koti ja sinun täytyy kunnioittaa niiden kotia, noudattaa sääntöjä ja niin edelleen… kuin seinille puhuisi! Onneksi kolmas kohteemme Viidakko sopi paremmin pikkumiehellekin. Sieltä näet löytyi sillalle johtava kierreportaikko. Ja sillan toisessa päässä toinen kierreportaikko takaisin alas. Pikkumies oli kiireinen kivutessaan portaita ylös ja alas, ja me muut saimme sillä aikaa rauhassa etsiä ja kuvata puskien sekaan piiloutuneita eläimiä.   

Kierrettyämme kaikki kolme kohdetta olimme kuolemanväsyneitä ja nälkäisiä, joten päätimme suunnata syömään jotain. Papilioramassa on kyllä myös piknik-paikka, mutta tällä kertaa meiltä puuttuivat eväät. Joten jouduimme suuntaamaan ravintolaan ja päädyimme syömään ranskiksia ja makkaraa. Ei nyt ihan se perusterveellinen lounas joita enimmäkseen syömme. Ruoan jälkeen kukaan ei oikein ollut iloinen tai energinen. Itse asiassa fiilikset olivat aika täydellinen vastakohta. Jäin miettimään miksi näissä paikoissa tarjoillaan aina ranskiksia, makkaraa, chicken nuggetseja ja pizzaa, jotka yleensä vielä maksavat aivan liikaa? Saat surkeaa ruokaa josta tulee surkea olo, ja kaiken kukkuraksi hirmuinen jano. Suolan määrä tuntuu olevan vakio, johon mikään veden kittaaminen ei enää auta. Sanottakoon nyt tässä että en ole mikään suuri terveysintoilija, eikä minulla oikeasti ole mitään makkaroita vastaan. Mietin vaan, että eikö näihin annoksiin tosiaan voisi lisätä vähän salaattia, hedelmiä tai vaikkapa kurkkusiivuja…? Luulevatko he että lapset eivät syö hedelmiä tai vihanneksia?

Joka tapauksessa, lounaan jälkeen suuntasimme leikkikentälle, Pongo Plaza nimeltään, ja saimme selville ettei siellä ollut juuri mitään kaksivuotiaallemme. Tilanteen pelasti ”lentävä” mehiläinen, ja pikkumies taisi ”lentää” koko maailman ympäri. Kuusivuotiaallemme tekemistä löytyi yllin kyllin: kiipeilyä ja vesileikkipaikkaa ynnä muuta… Neiti oli melkein onnensa kukkuloilla. Kuinka ollakkaan, olimme kuitenkin kaikki hieman allapäin emmekä jaksaneet riekkua leikkikentällä kovin pitkään. Oli aika palata kotiin. Ostimme muutamia matkamuistoja uloskäynnin vieressä sijaitsevasta kaupasta ja suunnistimme autolle. Pikku prinsessalla oli tuomisinaan kaunis perhoskaulakoru ja prinssi Hurmaavalla puolestaan pomppupallo perhosella varustettuna. Onnistunut perhosjahti siis.

Ai niin, pysähdyimme kotimatkalla mummolassa ja jotenkin tulimme syöneeksi mummon omenavarastot tyhjiksi. Mummo parka. Hän oli kokonaista omenakorillista köyhempi poistuessamme paikalta.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *