Jurassic Saturday

My dear husband had already for a long time been seeking good winter tires to our faithful servant, the one and only, Skoda das Auto. Our car might be a bit old, and actually according Swiss standards maybe even from Jurassic era, but we love it and have been trying to keep it well. So when he finally found a good set of tires, we thought it is worth a drive, even though it was a bit far away. First attempt to go fetch them tires didn’t go so well – our kids got sick and we had to cancel the whole trip. After that there was a tiny hint of tension in the air: we weren’t sure at all whether we would actually get the tires or not.

Finally, last weekend everything looked just perfect. My dear husband had a day off and it seemed the weather was turning sunny but not steaming hot. So we decided to combine some homeland tourism with fetching the tires. We loaded ourselves with a small fortune to Skoda das Auto and headed between the mountains, deep into French speaking area of Jura. After successfully picking up the tires and loading them in with all other belongings we drove to small town called Réclère. It is located near French border and there one can find a prehistorical park with dinosaurs (not real, of course) to explore. There are also some caves located to the same area, but this time we decided to skip visiting them… I doubt if little prince Charming would have enjoyed of a guided tour, and unfortunately enough, there’s no entering without a tourguide.

The Dinosaur Park sounded cool enough for the kids, and it sure was – for our two year old. The rest of us got maybe a bit bored quite fast. After buying the tickets you enter a path in the forest that you’re supposed to follow. And in between the bushes you’ll find model dinosaurs and some information boards telling all the details about them. So basically it is a nice (not too long for a two year old!) walk in the forest.  Pretty soon we concentrated more in creating our own little Jurassic World by means of photography. I must say the model dinosaurs are well made but somehow we would have expected something more… Like roaring sounds echoing in the forest or earth vibrating from the imaginary steps of these hideous creatures. Oh well, luckily we had our cameras and imagination. And luckily there was a hanging bridge going across a little bond… Our little prince Charming had a blast running back and forth the wobbling bridge, picking up some little stones from the other end and throwing them into the water underneath. Actually, he absolutely refused to go any further…

From this we figured it is really time to get going. All tired Prince Charmings need their beauty sleep, you know. Back to Skoda, our faithful servant, and through one gorge of Jura Mountain Range we went. Somewhere in mid-way my husband the Car-Man heard some weird screeching noise and decided to stop to check it out. And there it was, in the middle of Jura, the other front tire was much warmer than it’s supposed to be. The breaks must be stuck, said my husband the Car-Man. We pondered what to do for a while, and finally decided to take a risk and drive to city of Biel which was about 30 kilometers away. While going 50 km/h and jamming the whole traffic on a narrow road twisting and turning in between the mountains we discussed whether this was the end of Skoda, das Jurassic Auto. Because this was not the first time in the near past when something broke.

Finally we made it to Biel and since it was already getting late, we separated. My husband the Car-Man called some help for Skoda, das Jurassic Auto, and the rest of us called grandma to rescue. The dear woman picked us up half an hour later, took us to her home, fed us and offered us a place to sleep overnight. Meanwhile they found nothing wrong with the Skoda, das Auto. My husband joined us some hours later and after enjoying the hospitality of our dear grandma, we drove home the next day. Just to be on the safe side, my husband took our faithful servant to see a car doctor the next weekday. Even they didn’t find anything wrong, probably just some dirt in a wrong place, they said. Happy Ending. We got a Jurassic dinosaur experience in the middle of mountain range of Jura, and our not-so-Jurassic car has new tires from Canton Jura waiting for the next winter to arrive.

(ja sama suomeksi… / and the story in Finnish…)

Melko esihistoriallinen lauantai

Rakas aviomieheni oli jo pitkään etsinyt hyviä talvirenkaita uskolliselle palvelijallemme, sille ainoalle oikealle, Skoda das Autolle. Toden totta, automme saattaa olla hieman vanha jo, ja itse asiassa Sveitsiläisillä standardeilla jo suorastaan peräisin esihistorialliselta aikakaudelta… mutta me tykkäämme siitä ja olemme yrittäneet pitää sen hyvin. Joten kun mieheni viimein löysi sopivan rengassetin, pitkähkö matka ei oikeastaan ollut mikään este. Ensimmäinen noutoyritys kylläkin sitten meni pahemman kerran mönkään: lapset sairastuivat ja jouduimme perumaan koko reissun. Silloin ilmassa tuoksahti jännitykseltä – ei ollut yhtään varmaa että ylipäänsä saisimme koko renkaat.

Viime viikonloppuna kaikki näytti täydelliseltä. Rakkaalla puolisollani oli vapaapäivä ja ilmatieteen laitos lupaili aurinkoista mutta ei liian kuumaa keliä. Päätimmekin yhdistää vähän kotimaanmatkailua rengasreissulle. Lastasimme koko revohkan sekä siinä sivussa pienen omaisuuden verran tavaraa Skoda das Autoon ja suuntasimme vuorten väliin, syvälle Juran ranskankieliselle alueelle. Saimme renkaat haettua ja jopa survottua auton peräkonttiin kaikkien muiden matkatavaroiden sekaan! Seuraavaksi suuntasimme pienehköön Réclère -nimiseen paikkaan ihan lähellä Ranskan rajaa.  Siellä sijaitsee Esihistoriallinen puisto dinosauruksineen (no ei ihan oikeita, tietenkään!) sekä kalkkikiviluolasto, johon tosin ei ole mitään asiaa ilman opasta. Tällä kertaa päätimme jättää luolat väliin… jotenkin tuntuu, että pikku prinssi Hurmaavaa ei olisi kovasti jaksanut kiinnostaa opastettu luolakierros.

Dinosauruspuisto kuulosti riittävän jännittävältä lapsille, ja olihan se… ainakin kaksivuotiaalle. Loput meistä saattoivat pitkästyä hitusen, melko nopeasti. Kun liput on ostettu, eteen aukeaa metsäpolku jota pitkin kuljetaan. Sieltä sitten puskien välistä voi bongata mallidinosauruksia infotauluineen. Ihan kiva metsäkävely, jonka kaksivuotiaskin hyvin jaksaa. Aika äkkiä keskityimme kameroinemme luomaan omaa pientä Jurassic Worldia. Kyllä ne mallidinot olivat ihan hyvin tehtyjä, ei siinä mitään, mutta jotenkin olisimme kaivanneet jotain vähän lisää… vaikkapa dinosaurusten ääniä kaikumassa metsässä tai maa tömisemässä näiden valtavien olentojen askelten tahdissa. Noh, onneksi sentään meillä oli kamerat mukana, ja ihan hyvin mielikuvitustakin siunaantuneena matkaan. Niin, ja onneksi polulta löytyi riippusilta joka kulki pienen lammen yli. Pieni prinssi Hurmaava villiintyi täysin ja keskittyi lähinnä juoksemaan huojuvaa siltaa edestakaisin… poimimaan pieniä kiviä sillan toisesta päästä ja heittämään ne veteen sillan keskeltä. Itse asiassa pikku kaveri nautti puuhasta niin että kieltäytyi totaalisesti jatkamasta matkaa.

Tästä päättelimme että oli aika lähteä. Kaikki pienet prinssi Hurmaavat tarvitsevat kauneusunensa. Siispä takaisin luokse Skodan, uskollisen palvelijamme, ja tietä seuraten läpi yhden monista Juravuoriston rotkoista. Jossakin keskivaiheilla puolisoni Automies kuuli omituista kirskuntaa ja päätti pysähtyä tarkistamaan tilannetta. Ja toden totta, siellä keskellä Juravuoristoa, toinen eturengas oli paljon lämpimämpi kuin sen kuuluisi olla. ”Jarrujen täytyy olla jumissa”, arveli puolisoni Automies. Siinä sitten pohdimme mitä tehdään, ja päädyimme lopulta jatkamaan riskillä matkaa Bielin kaupunkiin saakka. Matkaa sinne kertyi suunnilleen 30 kilometriä. Ajaessamme viittäkymppiä jumittaen samalla koko liikenteen kapealla ja mutkaisella vuoristotiellä pohdimme ääneen, olisiko tämä ehkä Skodan, esihistoriallisen automme, loppu. Tämä ei nimittäin ollut ensimmäinen kerta lähihistoriassa kun jotain hajosi.

Lopulta selvisimme Bieliin saakka. Kello oli jo paljon ja siksi päätimme jakaantua. Puolisoni Automies soitti apua Skodalle, esihistorialliselle autollemme, ja minä puolestani soitin mummon pelastamaan meidät pulasta. Rakas mummeli saapui noutamaan meitä puoli tuntia myöhemmin, kuskasi meidät kotiinsa, ruokki ja tarjosi yösijan. Sillä aikaa Skodasta etsittiin vikaa kissojen ja koirien kera, mutta mitään ei löytynyt. Parempi puoliskoni liittyikin seuraamme joitakin tunteja myöhemmin ja nautittuamme mummon vieraanvaraisuudesta suuntasimme ajokkimme nokan kotia kohti seuraavana päivänä. Varmuuden vuoksi auto vietiin seuraavana arkipäivänä autotohtorille, joka ei myöskään onnistunut löytämään siitä mitään vikaa. Ehkäpä siis vain jotain roskaa väärässä paikassa, mene ja tiedä. Loppu hyvin kaikki hyvin. Saimme esihistoriallisen dinosaurus-seikkailun keskellä esihistorialliselta aikakaudelta peräisin olevaa Juravuoristoa, ja meidän ei-ihan-niin-esihistoriallinen automme sai uudet renkaat Juran kanttoonista valmiiksi ensi talvea varten!

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *